Se ajatus piti minut pitkään pienempänä kuin olin. Olin valmis sulautumaan taustalle, nyökkäämään hiljaa ja antamaan muiden päättää. Kunnes aloin kysyä itseltäni: entä jos minun ajatukseni ovatkin arvokkaita?
Pienistä askelista alkoi muutos
Uskalsin ilmaista mielipiteitäni – sanoa ääneen asioita, jotka ennen nielin. Tartuin toimeen tehtävissä, jotka olin leimannut “liian vaikeiksi minulle”. Jokainen pieni askel kertoi samaa tarinaa: ehkä minussa on enemmän kuin uskoinkaan.
Rohkeuden ketju: yksi mielipide, yksi toteutettu tehtävä, yksi hetki, jolloin en paennut vaan pysyin. Pienet teot kasvoivat luottamukseksi itseeni.
Uskalsin – ja kasvoin
Ensimmäiset kerrat olivat vaikeita. Sydän hakkasi, ääni tärisi ja päässä kaikui vanha ajatus: “Et sinä tähän pysty.” Mutta silti tein. Ja huomasin, että pystyin.
Rohkeus ei ole pelottomuutta. Se on sitä, että toimii siitä huolimatta, että pelottaa.
Nyt tiedän
Olen edelleen keskeneräinen, mutta en enää arvoton. En toisia huonompi. Olen ihminen, joka kasvaa ja oppii – ja joka on antanut itselleen luvan olla mukana, näkyä ja tehdä.
Sinulle, joka ehkä tunnet samoin 🌱
Jos joskus ajattelet, ettet osaa tai riitä – muista: arvosi ei synny suorituksista. Aloita pienestä. Yksi lause, yksi teko, yksi uusi “uskalsin”.
Pieni harjoitus: Kirjoita ylös yksi asia, jonka olet siirtänyt, koska se pelottaa. Tee tänään ensimmäinen 10 minuutin askel sitä kohti.
Tai jatka lukemista: Miten harjoittelen lempeää rohkeutta arjessa
— [Kimaltaen]