Kimaltaen logo

Maskaamisesta näkyväksi

• Kokemus

Moni meistä on tottunut piilottamaan osia itsestään. Maski voi olla tapa selviytyä, mutta se myös kuluttaa. Mitä jos maailma vahvistaisi, ei rikkoisi?

Kun maski putoaa, esiin tulee ihminen sellaisena kuin hän on — monivivahteisena, arvokkaana ja ainutlaatuisena. Neurovähemmistön näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella on oikeus tulla kohdatuksi ilman pakkoa esittää jotakin muuta kuin on.

Aito hyväksyntä rakentuu pienistä teoista: lempeydestä, kuuntelemisesta ja rohkeudesta olla oma itsensä. Kun maailma oppii näkemään pinnan taakse, moni meistä voi vihdoin hengittää vapaammin.

Mitä on maskaaminen?

Maskaaminen (camouflaging) tarkoittaa omien piirteiden ja tarpeiden peittämistä tai muokkaamista ympäristön normeihin sopiviksi. Se voi näkyä esimerkiksi opeteltuna katsekontaktina, eleiden ja äänensävyn jäljittelynä, aistikuormituksen piilottamisena tai puhetavan muokkaamisena. Ilmiötä käsittelee Suomessa mm. Autismiliitto ja kotimaiset hoitosuositukset (Autismiliitto;).

Miksi maskaamme?

  • Turvallisuus ja hyväksyntä: halu välttää leimautumista tai väärinymmärryksiä yhteisössä, koulussa ja työssä (Autismiliitto).
  • Ympäristön odotukset: kulttuuriset normit määrittelevät “sopivaa” käytöstä; tytöt ja naiset oppivat usein peittämään piirteitään (Autismiliitto: Tytöt & naiset).
  • Diagnoosin viive: tehokas maskaus voi viivästyttää tunnistamista, etenkin naisilla (Käypä hoito).

Miltä maskaaminen tuntuu?

Moni kuvaa jatkuvaa “roolissa olemista”: tarkkailua, analysointia ja tilanteisiin sopeutumista. Tämä kuluttaa energiaa ja voi johtaa uupumukseen, ahdistukseen ja masennukseen — havainto, jota kuvaavat sekä kokemustarinat että tutkimukset (Cage 2019; Perry 2022).

Kokemuksia Suomessa

Suomalaisissa jutuissa ja opinnäytteissä toistuu sama havainto: monelle maski on vuosien selviytymiskeino, joka kuitenkin uuvuttaa.

“Kasvatus oli kiltteyteen kannustavaa, ja opin lukemaan muiden odotuksia. Koulu meni, mutta iltaisin olin täysin poikki.” — Autismiliitto
“Halusin olla ‘riittävän normaali’. Opin roolin — myöhemmin tajusin, että olin naamioitunut niin hyvin, ettei oma olo enää tunnistunut.” — Yle, Kirjolla-juttu
“Kun aikuisiällä sain nimen kokemuksilleni, pystyin vähentämään maskausta...” — Autismiliitto: Naisten autismi

Ilmiö on ollut näkyvästi esillä suomalaisessa mediassa (mm. Ylen Kirjolla-sarja), mikä on auttanut monia tunnistamaan omia tarpeitaan ja hakemaan tukea (Kirjolla Areenassa / Kausi 2).

Tuore opinnäyte tarkastelee naamiointia autististen ihmisten omasta näkökulmasta ja kuvaa kuormitusta, identiteettiin liittyviä tuntemuksia ja tuen tarvetta: Huovinen 2025 (Turun yliopisto) .

Miksi näkyväksi tuleminen on tärkeää?

Autenttisuus tukee psyykkistä hyvinvointia ja ihmissuhteita. Kun ihminen voi ilmaista tarpeitaan ja säädellä kuormitusta, riski uupumiselle pienenee ja voimavarat vapautuvat arkeen, työhön ja luovuuteen (Cage 2019).

Askeleita maskista näkyväksi — arjessa Suomessa

  1. Tunnista kuormitustilanteet: pidä viikon ajan “kuormituspäiväkirjaa”.
  2. Rajat ja pyynnöt: harjoittele lauseita kuten “Tarvitsen tauon”, “Voidaanko sopia selkeä agenda?”, “Minulle sopii kirjallinen viestintä”.
  3. Ympäristön säätö: kuulonsuojaus, valaistus, rauhallinen työpiste/etäpäivät; kohtuulliset mukautukset ovat yleistymässä.
  4. Tieto ja arviointi: katso suositukset ja itsearviointi: Käypä hoito, Autismiliitto: Diagnosointi, GQ-ASC (PDF).
  5. Turvalliset yhteisöt: vertaistuki (järjestöt, Discord/FB-ryhmät), terapia, paikalliset ryhmät (Autismiliitto).

Entä yhteiskunta?

Maskaaminen ei ole vain yksilön strategia vaan seuraus ympäristön odotuksista. Suomessa diagnostiikan ja tietoisuuden kehitys auttaa, mutta työtä riittää koulussa, terveydenhuollossa ja työelämässä: tunnistamista, kohtuullisia mukautuksia ja asennemuutosta (Käypä hoito -uutinen; THL-blogi).

Lähteet ja lisälukemista